Koulumaailmassa tapahtuu – rakentamisen haasteita

Tällä hetkellä Kisatien koulu odottaa uusia piirustuksia. Ne lienevät jo tilakaaviota tarkemmat. Alkaa olla aikakin, sillä alkuperäisen aikataulun mukaan koulun osalta rakennuksen pitäisi olla valmis syksyllä 2016. Näyttää kyllä vahvasti siltä, että aikataulu ei tule pitämään – ollaan jo sen verran myöhässä. Rahaa palaa turhaan. Toivottavasti kuitenkin saadaan lisävauhtia hankkeeseen, ettei ainakaan vuotta 2017 kauemmas ei tarvitse mennä. Siihen samaan syssyyn valmistuisivat myös liikuntatilatkin.

Näin hiljattain ohjelman rakentamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Yhtenä syynä homeiden ja kosteusvaurioiden syntyyn oli rakennusmateriaalin kastuminen rakennusaikana. Se on ollut melkoinen haaste ja siihen on puututtu erilaisilla suosituksilla, joilla ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi tehoa. Siksi nyt oikein asetustasolle kaavaillaan muutosta, joka edellyttää rakennuksen ja materiaalin suojaamista rakentamisaikana. Muutos ei varmaan ehdi meidän koulumme rakentamiseen, mutta asia voidaan ja pitää ottaa huomioon tarjouspyyntöä tehdessä: edellytetään, että rakennus on suojattava rakennusvaiheen aikana. Näin kunta voi varmistaa, että rakennus pysyy koko ajan kuivana. Samoin materiaalien osalta.

Vähän kyllä huolettaa tuo aikataulu myös vanhan koulun purkamisen osalta. En ole nähnyt Hilmassa (julkiset hankinnat) vielä tarjouspyyntöä purkamisesta, joten sekin taitaa olla vielä auki. Koulussa ensi lukuvuotta täytyy jo suunnitella kiireellä ja sinnekin tarvittaisiin tietoa, mitä tiloja on mahdollisesti käytössä.

Uuden rakennuksen pohjatöitäkin olisi varmaan otollista tehdä kesällä. Heinäkuu on tunnetusti kuukausi, jolloin ei paljon tapahdu – en tosin tiedä, onko siihen nyt varaa. Mutta ensinhän pitäisi varmaan se vanha rakennus saada pois tieltä…

Kisatien koulu on ollut vuoden kohta lukuvuoden parakeissa. Monien vaikeuksien jälkeen koulutyö siellä vähitellen normalisoituu. Jonkinasteista sisäilmaongelmaa on sielläkin ollut vaivana. Edelleen olen samaa mieltä niiden rehtoreiden kanssa, jotka ovat läpikäyneet huonosta sisäilmasta kärsineen rakennuksen korjauksen tai uudisrakentamisen: vanhasta home- ja sädesieniongelmaisesta rakennuksesta ei kannata viedä minkäänlaista puhdistettuakaan tavaraa väliaikaisiin tai uusiin tiloihin.

Niemenkartanon koulun sisäilmaongelmasta on juuri valmistunut tutkimusraportti, jossa luetellaan aika paljon erilaisia korjauskohteita – pikaisiakin. Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että tämä koulu pystytään korjaamaan, jos tahtoa riittää. Aikataulu vaan on kiireinen: kesällä, kun koululla ei ole oppilaita, pitäisi tehdä korjaukset. On aika utopistista kuvitella, että isompia lattia- ja seinäkorjauksia voitaisiin tehdä koulutyön ollessa käynnissä. Nyt vaan kiireesti korjaussuunnittelu käyntiin ja työt aloitettava heti, kun koulutyö loppuu. Enää ei ole varaa vitkutella.

Entäpä lukiorakennus? Sillekin piti tehdä vastaavia tutkimuksia kuin Kisatien ja Niemenkartanon kouluille. Mitään vaan ei ole kuulunut. Kesä olisi sielläkin otollista korjaamisaikaa. Siihen mennessä pitäisi tutkimukset ja korjaussuunnitelmat olla selville. Vaan kuinka onkaan käymässä?

Tästä se uusi aika alkaa...

Aurinkoinen tervehdys esikoulusta!

Leppälahden Maakarit ovat nauttineet tänään aurinkoisesta kevätpäivästä. Pelasimme ulkona jalkapalloa, osa rakensi majaa tai leikki hiekkalaatikolla. Saimme myös valmiiksi eilen aloittamamme "risti-nolla" -pelit. Maalasimme vanerilevyt akryylimaaleilla ja koristelimme decoupage-lakalla ja lautasliinakuvilla. Pelinapit teimme puunapeista, jotka myös maalasimme.

Eskareitten lähdettyä kotiin opettaja harjoittelee tätä blogin käyttöä. Innostus on suuri ja toivottavasti taitokin siitä kasvaa. Tarkoituksena on päivittää eskarin kuulumisia aika ajoin.




"Kun leskenlehti ilmestyy
siihen on hyvä syy:
painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
Ollaan kesän puolella!" 

Jospa se koulukin siitä rakentuisi…

Kisatien uuden koulun rakentaminen etenee omalla vauhdillaan. Ei liene maailman nopeimpia – tuo vauhti meinaan. Mutta jospa tulos olisi sitten sitä parempi.

Koulun suunnittelu on tällä hetkellä vasta tilakaaviovaiheessa. Menossa on vaihtoehto E. Paljon aikaa on mennyt mietittäessä millainen koulusta tulee. Nyt on kuitenkin saatu aikaan kolme päätöstä: rakennetaan uusi koulu ja tehdään siitä kaksikerroksinen. Kolmantena päätöksenä on, että koulu rakennetaan nykyiselle tontille. Itse olin siinä kuvitelmassa, että koko tontti on käytössä, mutta nyt näyttääkin siltä, että vain osaa tontista voidaan käyttää. Toki koko tonttiakin olisi haluttaessa voitu käyttää: se olisi edellyttänyt maansiirtotöitä.

Nyt koulun paikka tullee olemaan mahdollisimman korkealla urheilukentän puoleisella sivulla. Huolta herättää hieman se, että se tulee liian lähelle urheilukenttää. Urheilukentän ja uuden koulurakennuksen väliin on jäätävä pelastustie, jonka leveys pitänee olla vähintään kuusi metriä. Kun siihen otetaan mukaan (toivottavasti uudesta rakennuksesta poispäin viettävä) penkka, niin ainakaan nykyiselle tilakaavio E:n mukaiselle paikalle se ei oikein istu. Rakennusta on siirrettävä jonkin verran alaspäin, jotta tulisi hyvä.

Peistä on myös taitettu siitä, pitäisikö vanha koulu purkaa kerralla vai kahdessa osassa. Jotenkin tuntuu, että kahdessa osassa purkaminen tulee kalliimmaksi. Ajatuksena on ollut, että vanha rakennus purettaisiin siten, että kaksikerroksisen osan lisäksi purettaisiin osa matalasta urheilukentän puoleisesta rakennuksesta. Tällöin uuden koulun rakentaminen tapahtuisi käyttäen tätä kulkuväylää. Tuntuu ahtaalta. Myöskään vanhan rakennuksen alle ei päästäisi kokonaisuudessaan katsomaan mitä siellä on.

On ollut tarkoitus, että purkamisesta otettaisiin kahdet tarjoukset: osapurku ja kerralla purkaminen. Näin saataisiin jo hintoihinkin osviittaa. Mutta asialla taitaa olla kohta kiire, jos meinataan täksi kesäksi ehtiä. Julkiset tarjouspyynnöt, päätöksenteko ja valitusaika – nämä vievät runsaasti aikaa.

Pääsuunnittelija kuuli henkilökuntaa viime viikolla, jotta ainakin siltä osin saataisiin nopeutettua tätä rakennusprosessia. Kuiskeita kuului, ettei sekään miellyttänyt kaikkia…

Ei voi välttyä sellaiselta tunteelta, että koko rakennusprojektia viedään eteenpäin käsijarru päällä. Se tulee kyllä aika kalliiksi, maksammehan vuosittain vuokraa parakeista neljännesmiljoonan…